Kultaiset noutajat ovat tulleet meille mieheni kiinnostuksesta metsästykseen hän halusi koiran, jonka kanssa voisi käydä metsällä ja minä sitten ehdotin kultaista noutajaa. Mieheni halusi mieluiten tumman noutajan niin kuin äitini koira Carina (Leoniitan Comely Carina).
Aloitin etsimään meille kultaista noutajaa. Lähes 10 vuoden tauon jälkeen olin tipahtanut aivan kärryiltä kultaisten noutajien maailmasta. Samoja kasvattajia mitä oli 90 -luvulla oli enää hyvin vähän. Kasvattajia oli tullut paljon lisää ja koiramäärät kasvaneet huimasti. Minä olin ihastunut aikoinaan Carinan yhteen sulhoon Lorinford Harlequin ”Sulo” koiraan, niinpä etsin Sulon jälkeläisiä. Mieheni halusi ehdottomasti tumman kultaisen noutajan mikä karsi aika monet pennut pois. Monen puhelinsoiton jälkeen löysin kasvattajan, jossa pentueessa olisi tumma äiti ja isoisänä oli Sulo. Sukutaulu ja kasvattaja oli minulle muuten aika vieras isän puoli oli hieman tuttu.
Olin toiveikas, että sieltä voisi löytyä meille sopiva pentu. Kävimme sitten katsomassa pentuja ja mieheni näki ”Jennan”, hän oli pentueesta ainut kenet mieheni halusi. Jenna oli ilmeikäs, kaunis ja ainut tumma tyttö. Jennassa oli sitä jotakin, mieheni mielestä ja olin hänen kanssaan samaa mieltä. Saimme sitten jännittää saammeko Jennaa vai ei kun kasvattaja jätti itselle kaksi tyttö pentua. Mutta saimme Jennan.
Samalla viikolla kun olimme lähdössä hakemaan Jennaa huomasin lehdessä ilmoituksen että 1,5 vuotias kultainen noutaja narttu etsii uutta kotia elämän tilanteen muuttumisen takia. Lähdin seuraavana päivänä katsomaan Pekan kanssa Dollya Turkuun. Dolly oli ihastui välittömästi meidän Pekkaan se kiipesi heti syliin ja kantoi omat lelunsa meidän autoon, että minä taidan muuttaa Jyväskylään. Niin Dolly valitsi meidät ja muutti meille asumaan.
Jennan ja Dollyn kautta olen taas päässyt takaisin nauttimaan kultaisten noutajien tuomasta tapahtuma rikkaista päivistä.
Olen oppinut huomaamaan Leojen ja Kutsujen erot jokapäiväisessä elämässä. Kaikki meidän koirat tulevat loistavasti toimeen keskenään, vaikka kyllä välillä meidän Leon hermoja koitellaankin, kun Kultsuilla on aina vauhti päällä, mitä hän ei voi ymmärtää.
Olen vakuuttunut, että minulla on juuri oikeat rodut meille. Meillä tulee aina olemaan rauhallisia, ylväitä ja kokonsa tietäviä Leonberginkoiria ja iloisia, toimeliaita ja ystävällisiä kultaisia noutajia. Molemmat rodut rakastavat lapsia ja uimista. |
