|
Olen Viktoria Räty. 26 vuotta olen ollut tekemisissä koirien kanssa.  Perheeseeni kuuluu mieheni Pekka, tyttäremme Luna ja Stella sekä koiramme Gia, Jenna ja Dolly. Asumme hirsitalossa Heinosen järven rannalla 20 km Jyväskylästä pohjoiseen Tikkakosken Kuikan kylässä. Lähellä kaupunkia, mutta kuitenkin aivan maalla. Täällä on tilaa lapsilla ja koirilla temmeltää.  Työkseni pyöritän kesäisin Kahvila-Ravintola Karhunpesää 3-tien varrella Tampereen ja Vaasan puolessa välissä. Tervetuloa käymään ! Talvisin teen taas töitä maahantuontiyrityksen parissa. Tuomme ja myymme villavuodevaatteita ympäri Suomea. Kasvatustyössäni pidän erittäin tärkeänä koirien luonnetta, terveyttä ja rodunomaisuutta. Meillä ei ole koirille mitään eri tiloja vaan ne elävät ja asuvat perheenjäseninä siellä missä me itsekin. Koirat tulevat ja menevät ovista sisään ja ulos. Koiranpennut oppivat pienestä pitäen kaikkiin normaaleihin elämisen ääniin sekä lapsiin. Meidän perheemme yhteinen harrastus on käydä joka päivä koiriemme kanssa metsälenkillä. Pekka käy metsästysaikana lintu- ja jänismetsällä noutajien kanssa. Minun intressini ovat taas koiranäyttelyt. Vepe minua kiinnostaa kovasti, mutta en ole siihen lajiin vielä tutustunut. Kuulun seuraaviin järjestöihin: Suomen Leonberginkoirat Ry Suomen Kennelliitto Golden Ring Ry Historiaa Minulla on ollut onni saada asua lapsuuteni maalla, maatilalla Sulkavalla, jossa äitini on kasvattanut koiria vuodesta 1987, Leoniitan kennelnimellä. Meille hankittiin ensimmäinen koira minun ollessa 6-vuotias. Koiramme oli Labradorinnoutaja "Nekku". "Nekku" oli aivan omaa luokkaansa ja kuuluu sarjaan erittäin viisaat koirat. "Nekku" ajoi lehmät laitumelta, haki meidän lasten pulkat jäältä ja pelasti meidän perheen häkämyrkytykseltä sinnikkäällä hakunnallaan ja tökkimisellään. Kiitos "Nekku" tästä kaikesta !!! Ensimmäinen Leoni "Nekun" jälkeen meille tuli Ruotsista Leonberginkoirat "Gipsy" ja "Groa" vuonna 1987. Minä sain ensimmäisen oman Leonberginkoiran (Lejonlands Örtgumman) "Örvelön" ollessani 11-vuotta. "Örvelö" tuli Ruotsista ja minä hain "Örvelön" yksin linja-autolla Helsingistä, jossa tätini oli vastassa "Örvelön" kanssa. Muistan sen hetken vielä tänäkin päivänä, kuinka ylpeänä "Örvelön" kanssa matkustin Helsingistä Sulkavalle. Tuon matkan aikana lähes kaikki matkustajat tulivat meitä katsomaan, he halailivat tuota mustanaamaista punaturkkista pentua. "Örvelö" oli aivan upea koira niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Siinä oli sitä jotakin... "Örvelö" (Lejonlands Örtgumma) löytyy tänä päivänä erittäin monen Leon esivanhemmista. "Örvelö" jätti todella upeita jälkeläisiä. "Örvelön" jälkeen minulla oli "Örvelön" tyttären tytär Leoniitan Rebecca "Tilla", joka oli aivan mummonsa kaltainen. "Örvelö" vei sydämeni Leonbergien maailmaan ja silllä maailmassa olen edelleen Leoniitan Lady Mac Beth "Gian" kanssa.  Ensimmäiset Kultsut Kultaiset noutajat ovat tulleet meille mieheni kiinnostuksesta metsästykseen. Hän halusi koiran, jonka kanssa voisi käydä metsällä ja minä sitten ehdotin kultaista noutajaa. Mieheni halusi mieluummin tumman noutajan, niin kuin äitini koira "Carina" Leoniitan Comely Carina. Aloitin etsimään meille kultaista noutajaa. Lähes 10 vuoden tauon jlkeen olin tipahtanut aivan kärryiltä kultaistennoutajien maailmasta. Samoja kasvattajia, mitä oli 90-luvulla, oli enää hyvin vähän. Kasvattajia oli tullut paljon lisää ja koiramäärät kasvaneet huimasti. Minä olin ihastunut aikoinaan "Carinan" yhteen sulhoon "Suloon" (Lorinford Harlequin), niinpä etsin "Sulon" jälkeläisiä. Mieheni halusi ehdottomasti tumman kultaisennoutajan, mikä karsi aika monet pennut pois. Monen puhelinsoiton jälkeen löysin kasvattajan, jolla oli pentueessa tummia pentuja. Pentueen äiti oli väriltään tumma ja pentujen isoisänä "Sulo". Sukutaulu ja kasvattaja oli minulle muuten aika vieras, mutta pentujen isän puoli hieman tuttu. Olin toiveikas, että sieltä voisi löytyä meille sopiva pentu. Kävimme sitten katsomassa pentuja ja kun mieheni näki "Jennan" Croisantin Lady Linchpinin, hän oli pentueesta ainoa pentu kenet mieheni halusi. "Jenna" oli ilmeikäs, kaunis ja ainoa tumma tyttö. "Jennassa" oli sitä jotain mieheni mielestä ja olin hänen kanssaan samaa mieltä. Saimme sitten jännittää saammeko "Jennaa" vai ei kun kasvattaja jätti itselleen pentueesta 2 tyttöä. Onneksemme me kuitenkin saimme "Jennan". Samalla viikolla kun olimme lähdössä hakemaan "Jennaa" kotiin, huomasin lehdessä ilmotuksen, että 1,5 vuotias kultainennoutaja narttu etsii uutta kotia muuttuneen elämän tilanteen vuoksi. Lähdin seuraavana päivänä katsomaan Pekan kanssa "Dollya" Turkuun. "Dolly" ihastui välittämästi meidän Pekkaan, se kiipesi heti syliin ja kantoi omat lelunsa meidän autoon kuin sanoen; "Minäpä taidan muuttaa Jyväskylään". Näin "Dolly" sitten valitsi meidät ja muutti meille asumaan. Olen oppinut huomaamaan Leojen ja kultaisten erot jokapäiväisessä elämässä. Kaikki meidän koirat tulevat loistavasti toimeen keskenään, vaikka kyllä välillä meidän Leon hermoja koetellaankin, kun kultsuilla on aina vauhti päällä, mitä taas leo "Gia" ei voi ymmärtää. Olen vakuuttunut, että minulla on juuri oikeat rodut meille. Meillä tulee aina olemaan rauhallisia, ylväitä ja kokonsa tietäviä Leonberginkoiria sekä iloisia, toimeliaita ja ystävällisiä kultaisia noutajia. Molemmat rodut rakastavat lapsia ja uimista. |